majatalo.org hahmologo

     
EtusivuKeskustelutRoolipelitLiveroolipelitStrategiapelitMuu materiaaliLinkitWeb kortitFaq

Lupaavat vain

Minä olen jo melkein kymmenen vuotta. Pikkuveli on kolmen. Äiti on nuorekas ja isä on kalju. Isä väittää, että se johtuu siitä, että ajattelee paljon. Äiti ei usko sitä, mutta minusta isä on hurjan viisas. Se on ohjelmoija, vaikka meillä ei ole edes tietokonetta. Äiti on tarjoilija. Isä sanoo, että sille maksetaan perän vetkutuksesta. Minusta äiti on yhtä kaunis kuin ne tytöt isän lehdissä. Me asutaan kerrostalossa. Äiti sanoo että se on yhtä helvettiä, mutta tienviitassa lukee Kallionkatu. Minulla ei ole koiraa. Äiti sanoo, että on nytkin liian monta suuta ruokittavana. Ja sitten se katsoo isän suuntaan ja isä irvistää mummon valokuvalle. Mummo on tosi vanha ja ryppyinen ja siltä saa pahoja karamelleja. Niistä pitää kuitenkin kiittää, tai isä antaa piiskaa.

Naapurissa asuu vanha ukko. Isä sanoo, että se joutaisi kuolla, kunhan vain ensin palauttaisi isän työkalusarjan. Sillä on paljon kavereita. Mummo tykkä niistä kauheasti ja seuraa aina niitä ovisilmästä. Silloin kun mummo ei kuule, äiti sanoo, että se on rumaa. Mummo onkin suositumpi kuin naapurin setä. Isä ja äiti puhuvat usein, minne mummon saisi asumaan. Mummo asuikin vanhainkodissa, mutta se rakastaa isää niin paljon, että halusi muuttaa meille. Mummolla on tekohampaat. Se pitää niitä vesilasissa vessassa. Joskus se kertoo juttuja leikkauksistaan tai peräpukamistaan. Useimmiten ruokapöydässä. Silloin isä kuuntelee niin tarkkaavaisena, ettei ehdi edes syödä.

Pikkuveli on nimeltään Kalle. Se osaa sanoa koila, itä, äitä ja ittu. Sitten se osaa myös juosta mummoa päin, kuolata, heittää ruuat pöydälle ja huutaa. Paras se on huutamisessa. Kerran se huusi koko yön, vaikka äiti antoi sille tutin. Naapurit uhkasivat soittaa poliisit ja mummo luki kovaan ääneen Raamattua. Isä sanoi, että ei kestä kumpaakin samaan aikaan ja lähti. Me valvottiin ihan koko yö.

Minä käyn vielä kolmatta luokkaa. Meidän luokalla on viisi poikaa ja seitsemän tyttöä. Minä laskin sen ihan itse matematiikan tunnilla, kun opettaja käski. Sitten piti sanoa, montako meitä on yhteensä. Ei tyttöjä ja poikia voi laittaa yhteen! Paitsi niissä isän lehdissä. Minä olen muutenkin hyvä matematiikassa. Osaan jakaakin. Kuusi jaettuna kahdella on kolme ja kaksitoista jaettuna kolmella on neljä. Niin, ja omenapiirakka jaettuna meidän perheellä on kolme, koska Kalle ja mummo eivät saa sitä. Äiti sanoo, että ne ovat kumpikin siinä iässä. Mummo puhuukin kuin Kalle silloin, kun mummolla ei ole tekohampaita.

Viime viikolla mummo ei herännyt. Isä sanoi, että se nukkui pois. Siinä se kuitenkin makasi sohvalla, enkä minä voinut katsella piirrettyjä. Huomenna mennään hautajaisiin. Äiti lupasi minulle jäätelöä, jos en naura Anu-tädin hiuksille. Niin se lupasi silloinkin, kun Iida-serkku meni naimisiin sen hulttion kanssa. Isä sanookin, että äidillä on kanan muisti. Toivottavasti tällä kertaa ei unohdu.


Luolapeikko