majatalo.org hahmologo

     
EtusivuKeskustelutRoolipelitLiveroolipelitStrategiapelitMuu materiaaliLinkitWeb kortitFaq

Arwen, Kuolema ja kumppanit ostoksilla

Löytävätkö Tolkienin ja Gaimanin hahmot itselleen päällepantavaa UFF:n kirpputorilta?

Tapahtumapaikka: Tampereen UFF, Rautatienkatu 25

Tarinassa mainitut vaatekappaleet olivat myytävänä 12.9.03 ja jäivät hyllyyn, sillä reaalimaailmassa paikalla kävi vain tämän jutun kirjoittaja muistivihkonsa kanssa. Mainitut hahmot eivät liity keneenkään heidän nimeään internetissä tai larpissa käyttävään/käyttäneeseen tai muuhun todelliseen henkilöön . Tolkien-hahmot perustuvat kirjoihin, eivät elokuviin. Gaimanin hahmot on mukailtu sarjoista ’Sandman’ ja ’Books of Magic’.

 

Eldrond
Keskellä myymälätilaa on neljä rekillistä mitä eksoottisimpia vaatteita. Seinällä lukee, että ne ovat intialaisia. Haltianeito tutkii niitä isänsä kanssa.
Arwen: Intia? Missä se on? Onko se joku Valinorin alue?
Elrond: Ei toki. Se on kaukana idässä, kauempana kuin Khand.
Arwen: Idässä? Varmaankin siellä on kätkössä Cuiviénenin mahti, varmaankin haltiat siellä tuntevat monta unohdettua taitoa.
Elrond: Tytär, minä luulen että nämä puvut ovat kuolevaisten kätten työtä.
Arwen: Sitten ovat he mahtavat kuin Númenor! Sillä tämäkin luomus, kultahelmiä ja usvanohutta vihreää… en edes tunne tätä kangasta! Varmasti siinä on taika tai konsti. (vihreä sari ja huivi yhteensä 56 €)
Elrond: Otamme sen. Ja tämän.
Haltiaruhtinas esittelee punaisen, kirjaillun tunikan (44 €).
Arwen: Mutta isä, sinullahan on jo melkein samanlainen.
Elrond: Ajattelin että se sopisi Estelille.Arwen
Arwen: Jos tarkoitat, että Aragorn näyttäisi tyylikkäältä siinä, olen samaa mieltä. Mutta jos tarkoitat että hän suostuisi pitämään sitä, en ole niinkään varma.
Elrond: Sitten hänen on korkea aika oppia vähän tapoja!
Arwen: Ihmisten tapa pukeutua on erilainen kuin haltioiden. Boromir ei takuulla ottaisi Aragornia vakavasti nähtyään tuon.
Elrond: Tarkoitatko ettei hän ota minua vakavasti?

Hiljaisuus…

Arwen (Copyright Mina Rho)
Elrond (Copyright Mikel Janin)

Tom Bombadil katselee vaimonsa Kultamarjan kanssa naisten osaston juhla-asuja. Kultamarja on jo poiminut mukaansa unensinisen organzahuivin (3 €). Tom tutkii kummastuneena ihmisten parin vuoden takaista muotivillitystä, kiiltävää velourkangasta. Sitä löytyy monenlaisina mekkoina; kangas näyttää perinteiseltä silkkisametin tapaiselta aatelisväen materiaalilta mutta on itse asiassa joustavaa. Eräs sinertävä jakku kiinnittää hänen huomionsa.

Bombadil: No mutta, mikäs tässä on! Kaunis kuin kirjava kala, läikehtii kuin lähdevesi!
Kultamarja: Tuota väriä sanotaan petrolinvihreäksi.
Vanha Tom säikähtää ja pudottaa vaatteen kuin se olisi purrut häntä.
Kultamarja: Ei se ole värin vika! Sanokaamme sitä vaikka… kuningaskalastajansulansiniseksi. (Martinellin jakku 8€)

Tom on kävellyt melkein toiselle puolen myymälää. Siellä on mallinuken päälle puettu vedenvihreä sari ja huivi, koristeena kiiltäviä peilejä ja valkeita kirjailuja. (Intialainen asu yhteensä 42 €)

Bombadil: Hei, nöpö iloinen, Kultamarja suloinen! Tässä vaate kuin lampi lumpeinen, tekisi kunniaa korulle hautakumpujen!
Kultamarja hymyilee.

Bombadil (Copyright Greg Hildebrandt ja Tim Hildebrandt)
Kultamarja (Copyright Greg Hildebrandt ja Tim Hildebrandt)

 

Kolme sisarusta astuu sisään yhtä aikaa. Kuolema, kalpeakasvoinen mutta säteilevästi hymyilevä sympaattinen tyttö harppoo liukuportaat ylös ja kääntyy odottamaan toisia. Tämä on tietenkin hänen ideansa. Intohimo, joka ei ole mies eikä nainen vaan enemmän, mitä tahansa, kaikki mitä olet ikinä halunnut, nojaa portaiden kaiteeseen kuin valloittaja laivansa reelinkiin. Viimeisenä saapuu heidän veljensä, synkeäilmeinen ja vaitonainen Uni. He ovat Loputtomia, kolme seitsemästä. Heidät saattaa tavata missä tahansa, milloin tahansa, siellä missä sinäkin olet.

Intohimo suuntaa askeleensa rekille joka on täynnä naisten alusvaatteita. Hän ottaa henkarista kukkapitsiset keltaiset rintaliivit, todella pientä kokoa.
Intohimo: Hän lahjoitti nämä tänne, koska ei kestänyt muistoja. Nämä olivat joskus hänen rakkaimmat liivinsä, siihen asti kunnes ne kerran riisuttiin hyvin hellästi. Kolme euroa, jos mies tietäisi hän ostaisi takaisin osan jotain kadotettua. Tätä minä kutsun fantasiaksi.
Uni: Ymmärrät siitä sanasta vain puolet
Intohimo: Mikä on siis toinen puoli?
Uni: Minun puoleni. Se joka saapuu kutsumatta ja jonka taiteilijat joskus saavat viipymään juuri tarpeeksi kauan, että syntyy mestariteos.
Intohimo: Minä tiedän inspiraation salaisuuden. Tarvitaan muusa, tarvitaan kaipuu…
Kuolema: Älkää unohtako Houretta. Hän saa ideoita jatkuvasti.
Kuolema tutkii pitkää riviä mustia vaatteita naisten osastolla. Löytyy surupukuja, löytyy pikkumustaa, löytyy "haute couturea" joka kelpaisi vampyyrillekin. Tämä tyttö on kuitenkin kiinnostunut pitsihihaisesta mekosta.
Intohimo kommentoi: Liian pitkä helma.
Kuolema: Sinulle kaikki helmat ovat liian pitkiä.
Intohimo: Eivät toki. Eikö tämä olekin kaunis?
Intohimo on onnistunut löytämään avokaulaisen kultakangasjakun suoraan 80-luvulta (10 €).
Kuolema: Oi ei.
Uni: Mikä hätänä?
Kuolema: Muistan hänet. Yliannos unilääkettä ja alkoholia. Naisparka. Hänen hintansa oli halvempi kuin tuon vaatteen, niille jotka luulivat omistavansa hänet.

He kulkevat hiljaa, omissa ajatuksissaan. Intohimo kasaa syliinsä vaatteen toisensa jälkeen. Hänen ei tarvitse sovittaa niitä. Jos joku olisikin väärää kokoa, ainahan hän voi muuttaa omaa muotoaan. Uni ja Kuolema tutkivat nahkatakkeja miestenosastolla.

Uni: Olisi kyllä jo aika ostaa uusi takki. Mitä sanot tästä, sisar? (Kulunut pilottitakki 25 €)
Kuolema: Uusi ei ehkä ole paras sana kuvaamaan tuota…
Uni: Ostin edellisen vuonna 1920. Armeijan ylijäämävarastosta.
Kuolema: Käytettynä. Tiedän.
Uni: Ei, taidan ottaa tämän. (Musta trenssitakki, 60 €)
Kuolema: Aina vain sotilasvaatteita. ("Trench" on suomeksi juoksuhauta.)

Nyt Intohimokin on löytänyt miestenosaston. Hän lisää ostoksiinsa aidon kalifornialaisen prätkärotsin (20 €), ja viereiseltä nuoriso-osastolta katu-uskottavat puukengät joiden pohjissa on paksuutta useampi sentti kuin hintalapussa euroja. Miestenosaston kenkähyllyäkin hän tutkii.

Intohimo: En ole aikoihin nähnyt näin seksikkäitä kumisaappaita! Saappaat ovat ruskeat ja niissä on puolipitkä varsi sekä nyörikiinnitys (10 €).
Kuolema: Nämä housut sopisivat niiden kanssa.
Intohimo ostaa vielä sisarensa osoittamat ruudulliset tweedhousut. Uni katselee villapaitoja.
Kuolema: Miten olisi tämä? Perinteinen norjalaispaita.
Uni: Tuo on Islannista. Ja minulla on jo sellainen. (Miesten neule 11 €)
Intohimo: Etkö sinä osta mitään, sisko?

Kuolema kävelee reippain askelin nuortenosastolle ja poimii rekistä mustan pikkumekon jossa on romanttinen leikkaus ja musta ruusu etumuksella. Hän löytää myös tyyliin sopivan mustanauhaisen olkihatun ja kävelee kassalle vilkaisemattakaan hintalappuja.

Gaimanin hahmot on scannattu kirjasta 'Sandman: Usvien Aika'.

 

Titania, keijujen kuningatar, kyllästyy joskus valtakuntaansa. Silloin ihmisten maailma tarjoaa kaivattua huvitusta. Kamarineito Selwen on johdattanut emäntänsä kirpputorille, mainitsematta tietenkään että paikassa myytävät vaatteen ovat käytettyjä. Titania seisoo hetken maisemaikkunan ääressä katselemassa rautatieaseman vilinää. Selwen tutkii myytäväksi aseteltuja verhoja ja lakanoita. Titania kyllästyy nopeasti ihmisten touhuihin ja vilkaisee Selwenin pitelemää kangasta.

Titania: Tuo riepu näyttää ihan keltaiselta säkkikankaalta.
Selwen: Pidän tästä väristä. Jospa antaisimme menninkäisten ommella siitä jotain keittiöihin?
Titania: Tiedät etteivät keittiöt kiinnosta minua.
Selwen astelee tirolilaispukujen valikoiman luo. Titania seuraa palvelijaansa poissaoleva ilme kasvoillaan.
Selwen: Teillähän oli kerran tällainen?
Titania: "Made in Salzburg". Muistan sen kaupungin… (Vaaleansininen mekko 24 €)
Selwen: Ehkä se kaupunki muistaa teidät. Entä tämä, valtiatar? Kuviona kuolevaisen puun lehdet, vihreää ja kultaokraa. (22 €)
Titania: Osta se, jos tahdot näyttää kuolevaiselta puulta!
Selwen: Se ei siis miellytä? Entä tämä? (Lila ruutumekko 24 €)
Titania: Ainakin se on sinun kokoasi, pikkuinen.

Selwen hymyilee salaperäisesti. Jos Titania vilkaisisi seinällä roikkuvaan peiliin, hän yllättyisi nähdessään palvelijansa todellisen muodon… Mutta Titania ei useinkaan katso peileihin. Hänen ei tarvitse.

 

Kirjoittaja päätti jättää Titanian ja Selwenin lukijan mielikuvituksen varaan, välttääkseen kiinnittämästä Faerien mahtien huomiota alhaiseen kuolevaiseen joka rohkenee väittää olevansa Sidhe... sillä Faerie on vaarallinen valtakunta. Sidhe ovat shee-folk, "väki", Irlannin kummuilta ja kukkuloilta sekä niiden alta. Ja Leanan on minun muusani, verta juova tytär tähdettömän yön... Titania kuuluu sille suuremmalle saarelle, eikä katso iiriläisiä suopein silmin...


Leanan Sidhe